tiistai 27. elokuuta 2013

Flunssaisten bataattikeitto

Siis just näin tän pitikin mennä! Viikko penikkataudin jälkeen iskee flunssa ja sehän meinaa sitä että juoksulenkit ovat jälleen pannassa. Risoo niin vietävästi ettette usko!
     Nyt ollaan sitten eletty bafusinien (jotka eivät auta), strepsilsien (tehoa ei nimeksikään. Mintun makuinen saattaisi jopa oloa hieman helpottaa, mutta niitähän minä en niele!) ja höyryhengityksen (nenän tämä ainakin avaa jos ei muuta) kanssa. Tänään kuitenkin kahvakuulailin kevyesti, kun ei malttanut kyhjöttää pelkästään sohvan nurkassa.
     Muille nuhanenä- ja kurkkukipuisille ja toki muillekkin jaan kuitenkin tämän kehoa ja mieltä lämmittävän keiton ohjeen. Bataattia, ripsahdus chiliä ja inkivääriäei ole huono!

Flunssaisten bataattikeitto
n. 800 g bataattia
2 porkkanaa
2 keskikokoista sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
n. 3x1 cm pala tuoretta inkivääriä
n. 1 l kasvislientä
chiliä (ite käytin 1½ kuivattua chiliä. Se tyjyä kamaa, vaikka tuo määrä tässä keitossa ei niin hirveesti maistu)
pippuria (käytin musta- rose- ja viherpippuria)
(enkä muuten muista käytinkö savupaprikaa, mutta en kyllä yhtään ihmettele jos olisin käyttänyt. Mä oon tällä hetkellä ihan hulluna siihen, jos ette oo jo aikasemmista resepteistä huomannu)
2 prk valkosia papuja
2 dl ruokakermaa

Pilko bataatti, porkkanat ja sipulit samankokoisiksi paloiksi ja laita kattilaan. Pilko myös inkivääri pieneksi ja heitä se kuorittujen valkosipulinkynsien kanssa baataatin ja kumppaneiden joukkoon. Kaada päälle kasvisliemi ja kiehauta. Keitä niin kauan kunnes baataatit ovat pehmeitä, noin 15 min. Hulauta sekaan mausteet, pavut ja kerma. Kiehauta. Soseuta sauvasekoittimella ihanan smoothiksi.

HEIHEIHEI! Tajusin just et bataattihan rakastaa kardemummaa, kanelia ja niitä ihania joulusia makuja! Heittele ihmeessä sekaan!




torstai 22. elokuuta 2013

Quinoa!

Täällä taas yksi joka on langennut quinoaan! Quinoa putkahtaa juuri nyt esiin sieltä ja tuolta, ja niin myös täältä. Pakkohan sitä on hehkuttaa vielä hitusen lisää.
    Quinoa, tämä perulaisten superravinto, yllätti minut täysin! Se maistuu! Ja vieläpä hyvältä! Järisyttävän hyvältä! Riisit sun sun muut ovat ihan kukkua quinoan rinnalla (oikei, nyt saatta mennä jo vähän yli...Mutta jatketaan silti). Ravintosisällöstäkään ei löydy pahaa sanaa. Vakuuttiko (siis niitä ketkä eivät ole vielä quinoaan langenneet)?
    Nyt ystävämme Q pääsi loistamaan tällaisessa simppelissä ruoassa.Vähän fuusiokeittiömeininkiä. Aasia ja Suomi yhdistyivät varsin mielenkiintoisesti. Älkää kysykö mistä sain päähäni käyttää nauriita. Itse asiassa ne eivät maistuneet ruoassa paljonkaan... Mutta siis hyvää tuli silti! Ja toimii muuten myös kylmänä. Olkaapa hyvä:

Quinoasalaatti (ei tämä ehkä salaatti oikein ole)
4 dl vettä
2 dl quinoaa
(½ kasvisliemikuutio)
2 salottisipulin vartta (kirjoitetaanko tämä muuten salotti vai shalotti vai miten??)
1 pieni punainen paprika
savupaprikajauhetta
pippuria
n. 400 g tuoreita palkoherneitä perattuna (tai n. 2 dl pakaste)
1 prk kikherneitä tai muita papuja
1 nauris
tuoretta korianteria
n. 1 rkl soijaa
n. tl:n kärjellinen sitruunaruohotahnaa

Keitä quinoa paketin ohjeen mukaan. Laita veteen halutassasi kasvisliemikuutio. Pilko sipulinvarret ja paprika ja paista pannulla. Mausta savupaprikalla ja pippurilla.
Kuori nauris ja vetele siitä kauorimaveitsellä tai juustohöylällä palasia ja lisää pannulle. Paista pieni hetki. Lisää herneet, valutetut kikherneet, silputtu korianteri ja quinoa. Sekoita. Lisää soijakastike ja sitruunaruohotahna.

maanantai 19. elokuuta 2013

Lenkkeilyä!

Jee! Tänään oli ihana päivä! Pääsin viikon tauon jälkeen taas lenkkipolulle! Mulla tuli ikävästi just kun koulutkin alko penikkatauti, eikä juoksemaan oikein kannattanut lähteä. Eilen eikä tänään penikat enää oikeastaan vaivanneet, joten uskaltauduin lähtemään lenkkiä kokeilemaan. Ihan hyvin jalat kestivät! Yli tunnin lenkkiä en kuitenkaan lähtenyt vetämään, koska alla oli muutenkin vähän juoksutaukoa. No, ei se 50 minuuttia kaukaa hae, mutta alle tunnin kuitenkin.
    Mutta olipahan ihana olo lenkin jälkeen! Huomasi taas kuinka hyvää liikunta tekee niin keholle kuin mielellekin. Sää oli lämmin ja aurinko paistoi, mutta jotenkin syksyn tulon pystyi aistimaan. Siis ihan kesäiseltähän tuolla ulkona näyttää varsinkin silloin kun aurinko porottaa, mutta oli jotenkin muuten syksyfiilis.
    Ensi kerralla ehkä kirjoittelen taas ruoan merkeissä. Huomenna olisi kokkailuiltapäivä luvassa heti koulun jälkeen! Katotaan mitä keksin huomenna väsätä...




lauantai 17. elokuuta 2013

Kasvistäytteinen leipä

Idean tehdä tällaista leipää sain Leila Lindholmin kirjasta Vielä yksi pala!. Siinä oli eri täytevaihtoehdoilla täytettyjä leipärinkilöitä, tortanoja. Päätin käyttää pohjalla tortanon perustaikinaa, tosin muuntelin sitä käyttämällä eri jauhoja. Täytteeksi laitoin mitä kaapista löytyi; perunaa, kesäkurpitsaa ja punasipulia. Jonkilainen juusto piti tietysti olla, ja päädyin sitten fetaan.
    Se rinkilä sitten... No, ei puhuta siitä. Minun tortanostani tuli sellainen pitkä nuijan muotoinen jättileipä (en viitsi kutsua sitä enää tortanoksi... Tosin en tiedä kuuluuko niiden aina olla sellaisia rinkuloita?). Toisesta päästä leveä, toisesta kapea. No jaa, ihan mukavasti se silti uunissa paistui ja hyvältä maistui tämä nuijaversioikin!
    Tehdessäni tortanoa huomasin vasta leivän täyttövaiheessa, että reseptissä se täyte oli tehty jo ennen kuin taikinaa oli edes aloitettu! Eli Leilan mukaan täytteen olisi pitänyt jäähtyä ennen taikinan uumeniin päätymistä. Eli jos aikaa on runsaasti voi täytteen valmistaa jo aikaisemmin jotta se ehtisi jäähtyä.

Kasvistäytteinen leipä
3 dl kädenlämpöistä vettä
1/3 pala hiivaa
n. 1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
2½ dl durumvehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1½ dl täysjyvävehnäjauhoja
1½ dl vehnäjauhoja

n. 3 perunaa (pienehköjä)
n. yksi pieni kesäkurpitsa
1 punasipuli
3 valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria
tuoreita yrttejä (esim. oregano)
200 g feta
hunajaa
öljyä paistamiseen

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy, hunaja ja suola. Lisää jauhoja ja vaivaa taikinaksi. Taikina voi aluksi tuntua aika löysältä, mutta kun vaivaat sitä jonkin aikaa sen ei pitäisi enää tarttua käsiin ja alustaan. Kohota taikinaa leivinliinan alla kulhossa n. 45 min.
    Tee sillä välin kasvistäyte. Pilko perunat, kesäkurpitsa, sipulit, sekä valkosipulinkynnet pieniksi kuutioiksi (kyllä, näe tämä pieni vaiva myös perunoissa ja kesäkurpitsassa). Paista punasipuleita pannulla hetki. Lisää valkosipuli ja paista minuutin verran. Heitä pannulle vielä somat pienet peruna- ja kesäkurpitsakuutiot ja hauduttele ne kypsiksi kannen alla. Olisiko tämä vienyt aikaa noin 20 minuuttia.
     Kauli kohonnut taikina levyksi. Kaada päälle parhaimmassa tapauksessa hieman jäähtynyt kasviskuutioseos. Ripottele päälle reilusti tuoreita yrttejä ja murustele päälle feta. Lorauta päälle vielä tilkkasen hunajaa ja kääri taikina rullalle kääretortun tapaa (tässä suosittelen hieman kärsivällisyyttä... Vaikka jos taikina sattuukin hieman repeilemään, ei haittaa. Näin kävi minullekin). Kohota leipää pellillä puolisen tuntia. Laita leipä uuniin 250 asteeseen, pidä hetki, ja laske lämpöä n. 200 asteeseen. Paistele leipä kypsäksi noin 40 minuuttia.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Tomaattikeitto nro. 1

Erilaisia tomaattikeittoja olen väsännyt vaikka kuinka paljon. Tänään syntyi soppaa, johon tomaatin lisäksi pääsivät mm.paprika ja munakoiso. Yksi aines mikä näitä tomaattikeittoja (ja sosekeittoja yleensä) yhdistää, on pavut.
    Kasvissyöjänä pitää erityisesti kiinnittää huomioita riittävään proteiinin saantiin, joten esimerkiksi papuja piilottamalla keittoihin saa mukavan proteiinipläjäyksen. Kukaan ei muuten edes huomaa, että ruoassa on papuja. Papuja karttavat söisivät tätäkin keittoa oikein mielellään, elleivät satu sitten vihaamaan tomaattikeittoja..
    Resepteistäni haluan kertoa vielä, että aineiden määrät ovat noin-arvoja. Silloin kun reseptit syntyvät omassa päässä, en paljon aineksia jaksa mittailla. Aineet ja niiden määrät eivät useinkaan varsinkaan ruoanlaitossa ole niin justiinsa, vaikka omaa maalaisjärkeä saa toki käyttää.

Tomaattikeitto
n. 1,5 kg tuoreita tomaatteja
2 isoa paprikaa
1 munakoiso
3 pienehköä punasipulia
1 valkosipulinkynsi
n. ½-1 tl savupaprikajauhetta
(chiliä)
1 prk tomaattipyreetä
n. 3 dl keitettyjä valkoisia papuja (tai 1-2 prk säilyke)
2 rkl hunajaa
tuoreita tai kuivattuja yrttejä
suolaa
pippuria
öljyä paistamiseen

1.Kalttaa tomaatit* ja poista niistä kovat kannat.
2.Paahda paprikoita uunissa** (minä pistin uunin myös munakoison kaveriksi).
3. Pilko punasipulit ja valkosipulinkynsi, sekä chili, jos käytät tuoretta sellaista (itse laitoin yhden kuivatun chilin, ja voin sanoa ettei se maistunut ollenkaan. Eli lisää poweria vaan jos tulisesta tykkää!).
4. Laita kattilaan öljyä ja paistele punasipuleita hetki. Lisää joukkoon valkosipuli, chili sekä savupaprika. Paistele hetki.
5. Lisää tomaatit, jotka olet suurpiirteisesti pilkonnut tai puolittanut, pilkotut, paahdetut paprikat, kuutioitu munakoiso sekä tomaattipyree. Keittele ainakin vartin verran, kauemminkin, jos aika sallii.
6. Lisää keitetyt pavut, hunaja, yrttejä, suolaa ja pippuria.
7. Sammuta levy ja surauta keitos sauvasekoittimella sileäksi. Mmm!

*Tomaattien kalttaus: Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan. Huuhtele sillä välin tomaatit ja laita ne sivuun odottamaan. Laita toiseen isoon astiaan jääkylmää vettä ja laita sen viereen vielä yksi tyhjä astia, mihin tomaatit mahtuvat kalttauksen jälkeen. Kun vesi kiehuu, laita sinne tomaatteja. Kun tomaattien kuori alkaa irrota (siinä ei kauaa nokka tuhise! Pehmeissä tomaateissa kuori alkaa irrota hetkessä, kovemmissa taas menee tovi pidempään), nosta tomaatit jääkylmään veteen, jonka laitoit jo valmiiksi aiemmin. Pidä tomaatteja jäävedessä hetki, ja laita niitä sen jälkeen tyhjään astaan. Poista tomaattien kuoret. Very easy!

**Paprikoiden paahto: Laita uuni lämpenemään grillivastuksilla. Laita paprikat vuokaan/pellille ja pistä ne uuniin ylätasoon. Kun kuori alkaa päältä mustua, käännä paprikoita. Kun paprikoiden kuori on ympäriinsä tummunut, ota ne uunista. Poista paprikoiden kuoret. Helppoa tämäkin.






















tiistai 13. elokuuta 2013

Tervehdys!

Tätä on kuulkaas mietitty pitkään ja hartaasti. Siis blogin perustamista. Ajatus kasvisruokablogista on kytenyt mielessäni jo pitkään. Ensiksi piti kuitenkin odottaa että saisin järkkärin hellään huomaani, ja toiseksi, tätä aikaisemmin en ole vielä kyennyt painamaan luo blogi-nappulaa.
    Nimikin blogille piti totta kai miettiä. Lopppujen lopuksi se ei vaatinut kovinkaan paljon päänvaivaa (vähän kuitenkin), vaan se pureutui mieleen suhteellisen nopeasti. Porkkanatyttö. Nimi kuvastaa mielestäni hyvin niin blogia kuin minua itseänikin. Porkkana on kasvis, ja kasvisruokablogistahan tässä on kyse. Porkkanoita minä itse taas vedän päivittäin kaksin käsin. Jos puhun että otanpahan vähän jälkiruokaa (eli joka päivä..), se usein tarkoittaa sitä että otan porkkanan ja alan järsiä sitä.
    Kutsun itseäni kasvissyöjäksi. Syön ei-kasvatettuja (kai ymmärrätte mitä tarkoitan?) sekä muuten eettisesti kalastettuja kaloja sekä riistaa. En kuitenkaan syö lihaa, jota kasvatetaan siihen tarkoitukseen, että loppujen lopuksi eläin jotuu ihmisten lautasille. Kuitenkin n. 90% ruokavaliostani on täysin kasvisruokaa, sillä esim. riistaa syön oikeastaan ehkä kerran vuodessa. Maitotuotteet sekä kananmunan sisällytän ruokavaliooni.
    Vielä vähän itsestäni. Sen lisäksi että olen kasvissyöjä ja rakastan porkkanoita, olen myös terveysintoilija. Tämä näkyy resepteissä, vaikka välillä teen myös voisokerinanna-leivoksia. Lenkkeilen sekä valokuvaan, pääasiassa tekemiäni ruokia. Haluan kehittyä valokuvaajana ja toivon että se näkyy myöhemmin ruokakuvissani! Järkkäri ei tosiaan ole ollut hallussani kun vajaa viikon, mutta se on jo ahkerasti käytössä.
    Mikään tekniikan ihmelapsi en muuten todellakaan ole, mutta yritän parhaani että blogin ulkoasu olisi silmille mieleinen. Varsinkaan nyt ulkoasu ei ole hääppöinen, mutta koitan tehdä asialle jotain heti kun taidot antavat myöten.
    Ehkä siinä nyt oli tarpeeksi asiaa näin alkuun. Lukijaksi saa enemmän kuin mielellään liittyä! Alla vielä kuvanäyte tämänhetkisistä ruokakuvista.